Kuukumina on toisen sukupolven son-yhtye. Bändissä laulavien veljesten Vili ja Tero Rantasen isä soitti Suomen ensimmäisessä son-orkesterissa, joka perustettiin vuonna 1982. ”Jo seitsemänvuotiaana olin isän mukana Kuubassa. Olemme veljeni kanssa kuunnelleet kuubalaista musiikkia koko lapsuutemme”, Vili Rantanen kertoo.
Kuukumina syntyi, kun Rantanen ja osa tulevan bändin jäsenistä soittivat ystävänsä ylioppilasjuhlissa bossa novaa. Soittaminen oli niin hauskaa, että he päättivät aloittaa treenit. ”Pian sen jälkeen sain lainaksi kuubalaisen tres-kitaran, ja huomasin, että tämähän toimii.”
Muut bändin jäsenet eivät olleet aiemmin soittaneet kuubalaista musiikkia, mutta ”aika pian he pääsivät jyvälle.”
”Kun vierailimme Kuubassa pari vuotta sitten, paikalliset eivät uskoneet, että olemme Suomesta.”
Kuukumina on kuitenkin suomalainen bändi. Perkussionisti Ricardo Padillalla tosin on chileläiset sukujuuret: hänen isänsä muutti 1970-luvulla Chilestä Suomeen.
Kuubalainen musiikki kolahtaa suomessa
Mikä kuubalaisessa musiikissa sitten niin viehättää?
”Rytmissä on voimakas pulssi, joka kutsuu tanssimaan. Kuubalainen musiikki on hyvin perkussiivista. Suomessa on totuttu amerikkalaiseen rumpusettiin, kun taas son-musiikki on rytmistä kudelmaa, siinä on useita rumpuja, jotka tekevät siitä monivivahteista”, Rantanen kuvailee.
Siinä missä suomalaiset tanssivat, kuublaiset reagoivatkin toisin. Kun Kuukumina esiintyi Kuubassa, ihmiset eivät ensin tanssineetkaan. ”Ajattelin sen tarkoittavan, etteivät he pidä musiikista. Mutta se tarkoittikin sitä, että he ottivat meidät vakavasti. He suhtautuivat meihin kuin toisesta kaupungista tulevaan bändiin. Ja kyllä he sitten lopulta tanssivatkin.”
Vili Rantanen tekee kappaleiden espanjankieliset sanoitukset. Hän suhtautuu niihin kunnianhimoisesti. ”Toivon, että ne toimivat myös äidinkielenään espanjaa puhuville.”
Rantanen on tehnyt biisejä omasta matkastaan kuubalaiseen musiikkiin, rakkaudesta, ystävyydestä ja juhlista. ”Seuraavalle levylle teen sanoituksia enemmän siitä toisesta puolesta, joita olen nähnyt matkoillani Latinalaisessa Amerikassa: köyhyydestä ja poliittisista konflikteista.”
Kuukumina on sulauttanut musiikkiinsa vaikutteita muistakin kulttuureista.
”Olemme nyt kymmenen vuotta opetelleet soittamaan kuubalaista musiikkia. Vuoden 2009 Siempre pa’ lante -levy olikin kunnianosoitus juuri kuubalaiselle musiikille. Seuraavaksi haluamme yhdistellä sitä erilaisiin vaikutteisiin myös muualta, Brasiliasta, afrikkalaisesta ja afroperulaisesta musiikista.”
Kuukumina Club Libertéssä 10.9.2010
Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 9/2010.
Muut Maailman Kuvalehden linkit
- Kirja-arvio: Vain kunnian tähden
- Kolumni: Lisää lemmikkejä Haitille
- Kulttuuripalat
- Kohtaamisia: Ikuisen konfliktin keskellä
- Maailman levyt